rakennusperinto.fi

Pilvenpiirtäjäkysymys.Urbaani mielikuvitus ja 1920 -luvun Helsingin ääriviivat -niminen väitös keskittyy keskusteluun, jota korkeiden rakennusten rantautumisaikeista ja tuloksista on käyty jo lähes sata vuotta sitten.

Helsinkiä rakennettiin kiivaasti 1920-luvun lopulla. Valtiollisen rakentamisen ohella liikerakentaminen sai kaupunkikuvassa yhä näkyvämmän aseman, mikä johti keskusteluihin siitä, minkälainen itsenäisen valtion pääkaupungin tuli olla ja kenen ehdoilla sitä pitäisi rakentaa.

Erityisen aseman julkisessa debatissa saivat korkeat rakennukset ja kaupungin siluetti. Nämä keskustelut tiivistyivät hotelli Tornin ja Suomi-Filmin haaveena olleen Kino-Palatsin pilvenpiirtäjän rakennussuunnitelmiin. Hotelli Torni valmistui 1930-luvun alussa, mutta Kino-Palatsia ei koskaan rakennettu. Molemmat rakennushankkeet ja niiden herättämä debatti kuitenkin vaikuttivat siihen, minkälaiseksi sallitut rakennuskorkeudet muodostuivat.

FM Silja Laineen väitöstutkimus liittää pilvenpiirtäjäkeskustelun osaksi ensimmäistä itsenäistä vuosikymmentään elävän pääkaupungin rakentamista ja kansainvälistymistä ristiriitaisten odotusten ja vaatimusten keskellä. Sisällissodan jälkeinen poliittinen ilmapiiri vaikutti myös siihen, miten arkkitehtuuria tulkittiin ja arvioitiin; venäläisen ajan jäljet haluttiin siivota pois ja korostaa läntistä kulttuuriyhteyttä, mutta vastakkain olivat myös talonpoikaiset arvot ja moderni kaupunkilaisuus.

Tarvitseeko moderni eurooppalainen pääkaupunki pilvenpiirtäjiä?

Pilvenpiirtäjiksi kutsutuista rakennuksista muodostui 1920-luvun Helsingissä keskustelunaihe, joka sai puolelleen kiihkeitä kannattajia ja vaikutusvaltaisia vastustajia. Toiset näkivät korkeassa rakentamisessa mahdollisuuden vahvistaa mielikuvaa Helsingistä modernina eurooppalaisena pääkaupunkina, Toiset taas näkivät pilvenpiirtäjät vieraana tuontitavarana ja perinteisen kaupungin tuhoajina.

Keskusteluun osallistuivat arkkitehdit ja kaupungin viranomaiset, mutta pilvenpiirtäjiä kommentoivat lehdistössä monenlaiset henkilöt kaupunginlääkäreistä kenraali Mannerheimiin. Pilvenpiirtäjät, ja rakentaminen ylipäätään, olivat myös pakinoitsijoiden suosikkiaiheita. Myös kotimainen kaupunkikirjallisuus ja ulkomaiset elokuvat tarjosivat kuvia kaupunkilaisuudesta ja rakensivat modernia kaupunkilaista identiteettiä uuden arkkitehtuurin puitteissa.

Pilvenpiirtäjähankkeet tekivät näkyviksi ristiriitoja, joita kansallisen pääkaupungin rakentamiseen liittyi. Väitöskirjan laatijan Silja Laineen tutkimus kohdistuu 1920-lukuun, mutta "pilvenpiirtäjäkysymys", joksi 1920-luvun lehdistö kiistaa rakennuskorkeuksista kutsui, on 2000-luvun Suomessa edelleen relevantti. Kysymys siitä, minkälainen arkkitehtuuri parhaiten ilmentäisi suomalaisuutta ja olisi samalla kansainvälisesti näyttävää ja houkuttelevaa, nousee esiin aina kun suunnitellaan korkeita rakennuksia.

Pilvenpiirtäjäkysymys -väitös  - pdf (Turun yliopiston sähköinen julkaisuarkisto)