Etusivu » News kirjat » Kulttuuriomaisuuden suojelua kehitettävä poikkeusolojen varalta
Kulttuuriomaisuutta ei saa unohtaa kriisitilanteissa
8.3.2007
Kansallisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden suojelua tulee kehittää onnettomuuksien ja poikkeusolojen varalta. Kulttuuriomaisuuden uhkia ja suojelukeinoja selvittänyt työryhmä luovutti muistionsa kulttuuriministeri Tanja Saarelalle 8.3.2007.
Opetusministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli seurata ja koordinoida kulttuuriomaisuuden suojelemista vuonna 1954 laaditun Haagin yleissopimuksen pohjalta. Haagin sopimus edellyttää kulttuuriomaisuuden suojelua aseellisten selkkausten yhteydessä, mutta työryhmä selvitti myös varautumista rauhanajan uhkiin, kuten suuronnettomuuksiin, rikollisuuteen tai ympäristötuhoihin.
Työryhmä esittää, että suojeltava kulttuuriomaisuus luetteloidaan vuoteen 2011 mennessä. Kulttuuriperintöön kohdistuvia uhkia koskevaa tutkimusta pitää myös lisätä. Työryhmän mukaan kulttuuriomaisuuden suojelu on pysyvä prosessi, joka vaatii jatkuvaa kehittämistä yhteiskunnan ja turvallisuusympäristön muutosten myötä. Käytännössä uhkiin pitää varautua kohteissa itsessään, mutta toimintaa on koordinoitava valtakunnallisesti. Asiantuntijoiden, järjestöjen ja viranomaistahojen välistä yhteistyötä on tehostettava, jotta voidaan taata kulttuuriomaisuuden kokonaisturvallisuus eri tilanteissa.
Suomi voisi varautua myös kansainvälisiin kriiseihin
Työryhmä esittää kulttuuriomaisuuden huomioimista myös osana kansainvälistä kriisinhallintaa. Suomessa jo olemassa olevaa kriisinhallintajärjestelmää voitaisiin täydentää kriisiolosuhteisiin koulutettavilla museo-, arkisto- ja kulttuuriympäristöalan asiantuntijoilla. Näin Suomi pystyisi entistä paremmin reagoimaan niin kansainvälisiin kuin kansallisiinkin kriisitilanteisiin, joissa kulttuuriomaisuuden uhkien pikainen kartoitus ja välittömät pelastustoimet ovat tarpeen.
Haagin vuoden 1954 yleissopimus on UNESCOn yleiskokouksen hyväksymä humanitaarinen sopimus, jonka tavoitteena on kulttuuriomaisuuden suojelu aseellisten selkkausten sattuessa. Sopimus edellyttää, että osapuolet varautuvat kulttuuriomaisuuden suojeluun jo rauhan aikana, tekevät sopimusta tunnetuksi kansalaisten ja viranomaisten parissa sekä tiedottavat muita sopimusosapuolia omista varautumistoimistaan ja lainsäädännöstään. Sopimuksen sisältöä tarkentavat kaksi lisäpöytäkirjaa vuosilta 1954 ja 1999. Suomi on liittynyt sopimukseen ja ensimmäiseen lisäpöytäkirjaan vuonna 1994 ja toiseen lisäpöytäkirjaan vuonna 2004.
Työryhmän esitys on kokonaisuudessaan luettavissa Opetusministeriön internet-sivuilla.
Kulttuuriomaisuuden uhat ja suojelu -julkaisu Opetusministeriön sivuilla
