rakennusperinto.fi

Helsingin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 2010 ilmestyi tänä vuonna.Toimenpideosan lisäksi julkaisussa on tutkijoiden artikkeleita. Toimenpideosan laadinta perustui 2006 julkaistuun Helsingin arkkitehtuuri nyt! -apoliin, jota valtuusto käsitteli lausuntokierroksen jälkeen 2007. Toukokuussa 2008 asetettu työryhmä sai tehtäväkseen jatkovalmistella ohjelmaa.

Työryhmä pysyttäytyi vuoden 2006 raportin jäsennyksessä ja toimenpide-ehdotuksissa, mutta kehitti niitä paremmin nykyhetkeä vastaaviksi. Arkkitehtuurin vaikuttavina muutosvoimina käsitellään ilmastonmuutosta, asukaslähtöisyyttä, yksilöllistymistä, uusia rakentamismahdollisuuksia, täydennysrakentamista ja arkkitehtuurin ja designin merkityksen korostumista kaupungin profiloitumisessa ja matkailussa.

Julkaisussa listataan vuoden 2006 ohjelmasta jo toteutuneet asiat, kuten vuorovaikutteisuuden kasvu mm. informaatio ja kohtaamiskeskus Laiturin myötä, maankäytön ja asumisen toteutusohjelma, selvitys esteettömyysmääräysten vaikutuksesta asuinkerrostalorakentamiseen ja hallintokuntien yhteistyön parantaminen.

Arkkitehtuurin ymmärrystä tulee kehittää

Toimenpiteinä työryhmä suosittelee, että arkkitehtuurin kieltä tehdään ymmärrettäväksi. Eri hallintokunnat voivat viestinnällä kehittää rakennetun ympäristön lukutaitoa, ja Helsinkiin voitaisiin nimetä arkkitehtuuripainotteinen koulu sekä vahvistaa koulujen arkkitehtuurikasvatusta. Ymmärrystä lisäisivät myös opastetut käynnit rakennettuun ympäristöön, arkkitehtuurikurssit ja luennot. Laituria kehitetään edelleen ja tiivistetään yhteistyötä korkeakoulujen kanssa.

Toimia kulttuurihistoriallisten arvojen ja rakennussuojelun parantamiseksi ovat kantakaupungin vanhentuneiden inventointien ja kaavojen ajantasaistaminen, esikaupunkien rakennushistoriallisten inventointien jatkaminen sekä nähtävyyksien merkitseminen viitoin ja opastein.

Kupunkielämän yksilöllisiä ja moniarvoisia puitteita korostetaan esimerkiksi hyödyntämällä kaupunginosien olevaa identiteettiä ja historiallisia elementtejä. Keinoja ovat myös kestävä rakentaminen, kaupunkivalaistuksen kehittämisprojektit ja ulkotilojen siisteyteen ja roskattomuuteen tähtäävät tempaukset.  Arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua informaatioyhteiskunnassa kuvastaisi  paikkatietoon sidotun julkisen tietoverkon kehittäminen ja arkkitehtuurisivuston tekeminen kaupungin verkkosivuille. Muita toimenpidesuosituksia ovat projektityöskentely, arkkitehtuurin arvostuksen kohottaminen ja Helsingin roolin painottaminen Cool Helsinki School- ilmauksella, mihin sisältyy mm. kaupungin osa-alueiden ominaislaadun korostaminen ja työskentelymahdollisuuksien järjestäminen ansioituineille ulkomaisille arkkitehdeille ja opiskelijoille.

Historia selittää nykypäivää

Kirjan parasta antia ovat artikkelit. Taidehistorian professori emerita Riitta Nikula kirjoittaa Helsingin rakentamisen politiikoista aina Kustaa Vaasan ajoilta alkaen. Arvostusten ja kritiikin aikaan sidottu suhteellisuus paljastuu hyvin eri aikojen keskustelujen analyyseista ja sitaateista.

Kjell Westö pohtii Helsingin sielua ja suree kaupungin suurkaupunkielämän lyhyyttä: vain sata vuotta sitten Helsingin maisema muistutti Korppoon tai Kustavin maisemaa. Hänen mielestään helsinkiläiset eivät tunne oman kaupunkinsa historiaa, eivätkä esimerkiksi tiedä, miten monikulttuurinen ja eri kielillä puhuva kaupunki oli 1800-luvun lopulla.

Sari Viertiö analysoi lähiöitä niiden rakentamisesta lähtien. Puolet helsinkiläisistä asuu lähiöissä ja viihtyy niissä keskimäärin hyvin. Hän pohtii myös lähiöiden korjaus- ja kehittämistarpeita ja epäilee nykyvaatimuksia täydentää ja tiivistää valmiita asuinalueita.

Päätöksenteossa tarvitaan älyllistä rehellisyyttä

Karin Taipaleen mielestä arkkitehtuuripolitiikkaa tärkeämpää on tehdä päätöksentekoprosesseista avoimia ja tuoda keskusteluun erilaisia vaihtoehtoja yhden ”ainoan oikean” sijaan. Energia ja ilmastokysymysten tärkeys on selvää, mutta päätöksenteossa tarvitaan myös älyllistä rehellisyyttä: jos Helsingistä tulee ilmastopolitiikan edelläkävijä,  se ei voi olla autoilijan paratiisi. Hän ehdottaa, että kaupunki ryhtyy arvioimaan tarkasti kaikkea rakentamista ja siihen liittyvää toimintaa.

Anssi Joutsiniemi asettaa kyseenalaiseksi koko kaupunkisuunnitteluprosessin: se on arrogantti ja asukkaiden asema on heikko. Maanomistus on keskeistä, ja Helsingin tilanne on hyvä, se omistaa paljon maata. Mutta Joutsiniemi kysyy, suosiiko kaupunki suuria pienten toimijoiden kustannuksella?

Marja-Leena Ikkala

Helsingin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 2010.
Toimituskunta Lauri Jääskeläinen, Leena Jaskanen, Mirka Saarholma, Sari Viertiö.
Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto. ISBN 978-952-223-730-9. Helsinki 2010.

Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma