Etusivu » Hoito ja korjaaminen » Rakenteita ja rakennusosia » Ylä- ja välipohjat
Ylä- ja välipohjat
Sekä puu- että kivitaloissa tavallisin välipohjatyyppi on ollut ns. rossipohja. Kantavien lattiavasojen eli vuoliaisten kylkiin naulattiin rimat, joiden varaan ladottiin rossilaudoitus. Täytteenä käytettiin mm. maata, hiekkaa, turvetta, purua tai sammalta. Jos täytepaksuutta haluttiin kasvattaa, kiinnitettiin lattiavasoihin korokepuut tai ristikkäiset lattiavasat.
Kivikerrostaloissakin välipohjat tehtiin puusta 1900-luvun alkupuolelle saakka. Betonirakenteiset ylä- ja välipohjat yleistyivät 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Alalaattapalkisto koostuu kantavista betonipalkeista, niiden alapinnassa olevasta valetusta laatasta ja päälle tulevasta puisesta lattiarakenteesta. Massiivinen teräsbetonilaatta yleistyi 1950-luvulta alkaen.
Puisen välipohjan vauriot johtuvat yleensä vuotavasta katosta tai putkivuodosta. Tällöin täytteet kastuvat ja palkkeihin voi tulla lahovaurioita. Lattian kannatusrakenteet tuetaan tai uusitaan rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaan. Vanhoja täytteitä ei tarvitse poistaa muualta kuin kastuneilta alueilta.
Hyvin tuulettuva kylmä ullakko on yläpohjan säilymisen kannalta turvallinen ratkaisu, edellyttäen toki ettei katto vuoda. Yläpohjaan on tällöin myös helppo lisätä eristettä, purua tai selluvillaa. Kylmän ullakon muuttamista lämmitetyksi huonetilaksi on harkittava tarkkaan. Rakenteet on suunniteltava siten, että yläpohjan ja vesikatteen väli tuulettuu joka kohdasta.
Artikkelit
Miten kylmä ullakko otetaan asuinkäyttöön?
