Etusivu » Hoito ja korjaaminen » Artikkelit » Uunin lämmittäminen
Uunin lämmittäminen
Maire Heikkinen, Museovirasto
Tartuin aiheeseen, joka ensi kuulemalta vaikuttaa itsestään selvältä. Mutta ei tarkemmin ajateltuna olekaan. Käytössä on mitä erilaisempia uuneja, uusia ja vanhoja, korjattuja ja alkuperäisiä, lähes kaikki ilman käyttöohjeita. Liikkeellä on myös vanhentunutta ja osittain väärää tietoa lämmittämisestä. Perinnetietoonkaan ei tässä asiassa voi luottaa, se voi nykyuuneihin käytettynä olla jopa hengenvaarallista. Puulla lämmittämistä on tutkittu viimeaikoina sekä energiakäytön että ympäristöpäästöjen kannalta ja saatu uutta tietoa mm. puhtaasta palamisesta. Siksi on syytä kerrata muutamia asioita.
Uunissa poltetaan ulkona kuivattua puuta
Polta vain kuivaa, ylivuotista ulkona kuivattua puuta. Märkä puu ei syty. Vaikka sen saisi syttymään se palaa epätäydellisesti, jolloin syntyy turhia saasteita. Lisäksi hormit nokeentuvat, mistä voi pahimmillaan seurata nokipalo. Savua tulee herkästi myös huoneeseen. Eivätkä märät puut tuota lämpöä yhtä paljon kuin kuivat.
Usein kuulee myös neuvon, että "tuo puut sisälle kuivumaan." Tämä ei ole kovin viisasta. Puun sisällä kuivaaminen kuluttaa energiaa, myös muulla tavoin tuotettua. Lisäksi se kostuttaa turhaan huoneita. Sen sijaan ylivuotiset ulkona kuivatut puut voi kovimmilla pakkasilla ottaa edellisenä päivänä sisälle lämpenemään, jolloin ne syttyvät helpommin.
Ja polta vain puuta.
Puut kannattaa sytyttää ylhäältä
Avaa pelti, tarkista ettei tuhkaa ole liikaa pesässä, poista tarvittaessa.
Puiden latomisessa on hyvä jättää ilmarako puiden alle ja latoa ne muutenkin vähän irti toisistaan. Itse laitan ensimmäisen puun vinottain jonka päälle koko pesällisen puun päät takaosaa kohden.
Uusimpien tutkimusten mukaan puut on syytä sytyttää tulipesässä ylhäältä alkaen. Näin tuli alkaa heti palaa puhtaammin synnyttäen vähemmän saasteita kuin pesällisen alta sytytettäessä. Palaminen leviää yllättävän nopeasti koko tulipesään. Näin sytytysvaiheen kituva usein savuttava palaminen jää kokonaan pois.
Sanomalehtipaperi on hyvä sytyke, mutta vain sytyke. Hyvää tarkoittava, mutta varsin huono ohje on: "Kastele sanomalehdet ja kääri rulliksi. Kuivaa ne niin saat kovia paperirullia uunissa poltettavaksi."
Tämä on monella tavalla huono neuvo. Ylimääräisten sanomalehtien paras paikka on paperin keräyksessä, sen polttaminen kotiuunissa saastuttaa turhaan ympäristöä. Märän paperin kuivaaminen asunnossa kuluttaa energiaa enemmän kuin sen polttaminen tuo. Siis vaivalloista ja turhaa puuhaa. Edes kuivaa paperia ei pidä polttaa suuria määriä.
Peltien oikea asento riippuu uunista
Palamisen aikainen savupellin oikea asento pitää opetella kustakin uunista ja säätilasta erikseen. Sytyttämisen ja palamisen aivan alkuvaiheessa pellit pidetään täysin auki, samoin kaikki ilmanottoaukot. Kun tuli on kunnolla syttynyt, ilmanottoaukkoja voi tarvittaessa hiukan pienentää. Liekin äänestä kuulee, milloin palaminen saa sopivasti ilmaa. Puut eivät saa palaa rajusti kohisten mutta eivät myöskään kituen. Yleensäkin palamista säädellään ilmanottoaukoilla, ei savupellillä.
Jos uunissa on erillinen tuhkaluukku ja siinä ilmaventtiili, ne pidetään kiinni. Näin siksi, että puut palavat saasteettomammin kun ne saavat palamisilmansa ylempää.
Väritön savu keroo hyvästä palamisesta
Myös ulkoa savusta näkee milloin palaminen on sopivaa. Ylöspäin nouseva melko väritön savu kertoo hyvästä palamisesta, sen sijaan mustana tai harmaana tupruava savu kertoo joko liian kosteista puista tai muuten huonosta palamisesta.
Jos uunista kuuluu palamisen aikana rytmikästä humahtelevaa liekkien ääntä, uuni ei saa riittävästi ilmaa. Silloin pitää raottaa suuluukkua ja joskus jopa avata hiukan ikkunaa, jotta huoneeseen tulee riittävästi korvausilmaa.
Peltejä ei pidä sulkea hiillosvaiheessa
Kun palaminen etenee hiillokseksi aletaan pienentää uuniin tulevaa ilmamäärää säätämällä ilmaventtiiliä pienemmälle. Jos uunissa on vanha peltinen suuluukku sen voi laittaa kokonaan kiinni tässä vaiheessa. Hiilien palamiseen tarvitsema vähäisempi ilmamäärä tulee yleensä ohuen luukun reunoilta vuotoina. Uunin savupellin voi edelleen pitää auki, korkeintaan vain hiukan pienennettynä.
Vanha, usein kuultu ohje on:" Anna tulen hiipua, kunnes siinä ei näy sinisiä liekkejä. Sulje sen jälkeen pellit ja anna hiilloksen lämmön lämmittää uunia. "
Tämä on hengenvaarallinen ohje, eikä sitä pidä missään tapauksessa noudattaa. Nykyisissä uuneissa tällä ohjeella häkämyrkytyksen vaara on erittäin suuri.
Koska häkä ei haise, ihminen ei voi sitä haistaa. Häkävaroitin on ainoa mikä pystyy ilmaisemaan sen olemassaolon.
Ohje on hyvin vanhaa perinnetietoa ja peräisin savutuvista ja varhaisimmista uloslämpiävistä uuneista. Kun tulitikkuja ei vielä ollut keksitty, pidettiin joka talossa aina elävä hiillos tulisijassa. Se puhalleltiin ruoanlaiton ajaksi tuleksi ja säilytettiin tuhkalla peitettynä. Hiilistä lähtevien palokaasujen poistoon uunissa oli aina avoin savukanava. Jopa savutuvissa oli puinen lakeistorvi. Nykyisissä uuneissa ei ole tätä kanavaa, eikä kaikissa vanhoissakaan. Siksi peltien sulkeminen hiillosvaiheessa on vaarallista.Hiilloksen hiipumisen aikana sitä voi kohentaa muutaman kerran. Tällöin peltiä on syytä ensin avata suurenmalle, jotta savua ei tule huoneeseen. Kohentamisen (eli punaisten hiilien levittämisen tasaisesti koko arinalle) jälkeen voi joka kerran peltiä hiukan pienentää. Kun hiiliä on vain vähän jäljellä suljetaan ilma-aukot viimeistään tässä vaiheessa kokonaan mutta yläpelti jätetään vielä pari senttiä raolleen. Vasta sitten kun arina on täysin musta suljetaan savupelti kokonaan.
Kylmän uuni lämmitetään vähitellen
Kylmillään olevilla kesämökeillä on kylmän uunin lämmittäminen vaatii erityistä taitoa. Piipun päällä oleva hattu on poistettava, ellei se ole savuaukollinen. Uunia aletaan lämmittää vähän kerrallaan ja antaen lämmön lämmityskertojen välillä tasoittua. Tulen sytyttäminen kylmän hormin vuoksi voi olla hankalaa. Vanha hyvä konsti on polttaa uunin alaosassa olevassa tuhkaluukussa sanomalehtipaperia niin kauan että hormi lämpenee. Paperin polttamista on syytä jatkaa niin kauan, että puut palavat uunissa kunnolla, ja hormi alkaa lämmetä.
Jos uuni savuttaa kaikesta huolimatta, pitää tarkistaa, ettei piippu ole tukossa. Lintu on voinut tehdä pesän tai jotain tippunut hormiin. Matalapaine vaikuttaa myös vetoon.
Ensimmäinen pesällinen poltetaan vajaana, aluksi lämmitetään itse uunia, kyljet pysyvät vielä kylminä. Lämmön annetaan tasaantua pellit suljettuina vähintään muutama tunti. Seuraavalla lämmityskerralla puita voi polttaa enemmän. Mitä suurempi uuni on, sitä hitaammin lämpö tulee uunin läpi. Suuret tuvanuunit vaativat talvella useamman lämmityskerran, ja siis useamman päivän, ennen kuin lämpöä alkaa tulla huoneeseen. Pienemmät uunit lämpenevät nopeammin, kamiinat ja hellat antavat lämpöä heti.
Kesämökiltä poistuttaessa vähintään yksi uuninpelti jätetään raolleen mökin ilmanvaihdon vuoksi.
Häkävaroitin on viisas hankinta
Aina on suositeltavaa hankkia häkämäärän näytöllä varustettu häkävaroitin. Sen avulla on turvallista opetella oman uunin käyttöä, olipa kokenut tai aloitteleva lämmittäjä. Palovaroitinhan on jo pakollinen.
Hyvin palaneen pesällisen jälkeen tulipesä on väriltään vaaleanharmaa. Musta nokeentunut tulipesä kertoo huonosta palamisesta.
Uuni alkaa luovuttaa lämpöä peltien sulkemisen jälkeen
Luukkujen avaaminen säteilylämmöstä nauttimiseksi kesken palamisen on houkuttelevaa, mutta tarkemmin ajateltuna ei niinkään suositeltavaa. Tällöin häkää ja muita palamiskaasuja voi tulla huoneeseen. Luukkujen avaaminen moninkertaistaa ilmavirrat uunin läpi, jolloin myös iso osa lämpöä karkaa harakoille eikä uuni lämpene kunnolla.
Uuni alkaa luovuttaa lämpöä vasta sitten kun pellit saatu kiinni ja se on kyljistään lämmennyt.
Uuneja lämmitetään aina vain pesällinen kerrallaan ja lämmityskaudella korkeintaan kerran vuorokaudessa. Vain kovimmilla pakkasilla voidaan lämmittää pienehkö pesällinen aamulla ja toinen illalla. Puiden lisääminen hiilien päälle ei ole mielekästä. Se lisää merkittävästi ilmansaasteita, pitkittää energiaa kuluttavaa palamisvaihetta, mutta ei lämmitä itse uunia juuri enempää. Eikä liika lämpökään tee uunille hyvää, kyljet eivät saa lämmetä yli 70 asteen muualta kuin aivan tulipesän vierestä. Vaarana on jopa uunin halkeilu.
Yösähköön liitetyssä sähkölämmitystalossa uunin lämmittäminen on edullisinta aloittaa noin puoli tuntia ennen yösähköjakson loppumista. Tällöin uuni luovuttaa eniten lämpöä kalliin päiväsähkön aikaan. Tällä tasataan myös sähkötehon tarpeen huippuja ja vältetään kallista huippusähkötehon tuotantoa.
Mummon ohje: "Kääri pienet risut sanomalehtipaperiin ja polta uunissa tai hellassa."
Itse asiassa ihan näppärä ohje ylimääräisten puutarharisujen hävittämiseksi. Märät risut on parasta silputa kompostiin tai pensaiden juurelle katteeksi, mutta kuivia voi pieniä määriä polttaa uunissa. Kääriminen ulkona sanomalehtiin tulipesän mittaisiksi tiiviiksi rulliksi helpottaa polttamista sisätiloissa. Kuivat risut eivät savuta, kun ne sytytetään ylhäältä.
Risujen polttamisesta ulkona on kuntakohtaisia rajoituksia, monissa kunnissa se on kokonaan kielletty.
Artikkeli perustuu Tuuma – Rakennusperinteen Ystävien Lehdessä 3/2004 julkaistuun artikkeliin.