Etusivu » Hoito ja korjaaminen » Artikkelit » Korjaaminen ei ole uudisrakentamista
Korjaaminen ei ole uudisrakentamista
Panu Kaila, arkkitehti
Uudisrakentaja aloittaa tyhjältä pöydältä. Mitään ei vielä ole tontilla ja kaikki voidaan tehdä valtavan monella eri tavalla. Korjaajan pöytä on sen sijaan katettu. Kaikkea voi tietysti muuttaa. Voi tehdä parannuksia, mutta parannukset heijastuvat ympäristöönsä ja poikivat uusia muutoksia, joiden joukkoon tulee helposti myös huononnuksia. Jokainen muutos sitä paitsi maksaa.
Uuden ja vanhan rinnakkaiseloa
Lisääminen on hieman helpompaa kuin muuttaminen, mutta sekin täytyy tehdä aina harkitusti. Lisäys voi olla sinänsä kaikin puolin kelvollinen, mutta tökerössä ristiriidassa ympäristönsä kanssa. “Sopii kuin monot frakkiin” -ratkaisut yleistyivät 1960-luvulla, kun katsottiin, että nykyaikainen lisäys on aina tehtävä nykyaikaisen näköiseksi. Uusrenessanssin koristeelliset liikepalatsit korotettiin lasilaatikoilla. Empireulko-oveen vaihdettiin vetimeksi kaivospölkky. Kuusiruutuiset ikkunat uusittiin yksiruutuisiksi, joiden sivussa oli tuuletussäleikkö. Ei saanut pettää katsojaa, täytyi olla rehellinen.
Nykyisin mennään helposti toiseen äärimmäisyyteen. Katsojaa yritetään vetää nenästä ikkunan irtoristikolla. Valmiina myytävä muhkea ulko-ovimallisto on amerikkalaisista sarjafilmeistä, eikä kerta kaikkiaan istu suomalaiseen perinteeseen. Falski romantisointi tekee yhtä pahaa jälkeä kuin karu modernisointi. Olen sitä mieltä, että kokonaisuus ratkaisee. Lisäys, joka terrorisoi lähiympäristöään, on huono, oli se sitten miten rehellinen ja toimiva tahansa. Vaativinta suunnittelu on silloin, kun täytyy lisätä jotain, jota ei vanhan talon rakennusaikana ollut olemassakaan.
Entisaikojen talonpoikaistuvassa ei ollut sähkövaloa. Millainen valaisin istuu sinne nyt? Ei varmaankaan kartanoiden salien loistoa jäljittelevä pronssikruunu, vaan pikemminkin jotain vaatimatonta. Ei myöskään liika kirkkaus, ei energiansäästölampun kalsea valo tai pistemäinen halogeeni. Entä minkälainen autotalli sopisi jugendtalon pihamaalle? Ei aaltopeltilaatikko mutta ei pienennetty jugendtalokaan, sillä tallin täytyy kuitenkin tyytyä olemaan vain apurakennus.
Tunne talosi
Korjaaminen onnistuu yleensä parhaiten silloin, kun sen kohteena on tuttu asuttu talo. Vahvuudet ja heikkoudet tunnetaan ja on ehditty moneen kertaan mietiskellä: Entä jos tuo laitettaisiinkin noin? Tähän tarvittaisiin sitä ja sitä, minkälainen olisi paras? Hitaasti kiiruhtamalla kypsyvät parhaat ratkaisut. Ennen kuin ryhdyt korjaamaan harkitse, mikä talossasi on sinulle arvokasta. Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja tai sellaisia herkkiä paikkoja, että niitä kannattaa suojella silläkin ehdolla, että jostakin joudutaan tinkimään?
Korjaushanke laajenee huomaamatta
Hyvin usein perhe hankkii vanhan talon ja korjaa sen sitten tarmokkaasti päästäkseen muuttamaan. Kiire voi olla pakon sanelemaa. Silloin vaaditaan harkintaa. On parempi rajata korjaus välttämättömään kuin muuttaa kaikki “saman tien”, mitä rakentajat suosittelevat. Kun telineet on pystytetty räystäiden korjaamiseksi, halutaankin uusia koko katto, vaikka vanha olisi kestänyt vielä ainakin kymmenen vuotta. Kun lattia on avattu kiristämistä varten, pitäisi muka siivota pois vanhat täytteet samalla kertaa. Sitten keksitään joku sinänsä harmiton, vanha ja kuivunut lahovaurio lattianniskassa ja todetaan: ”Sehän pitää poistaa ja eikö samalla katsota, olisiko vaurioita muissakin lattioissa”. Näin korjaus paisuu, varattu aika ei riitä ja budjetin pohja pettää. “Vanhan korjaamisessa tulee niin paljon yllätyksiä”, lohduttaa tyytyväinen urakoitsija, joka itse liioitteli homman kiville.
Koristeelliseen on helppoa kiintyä
Funktionalismi eli uusasiallisuus – joka syntyi 1920-luvulla mutta vaikuttaa monessa suhteessa edelleenkin - korosti rakentamisessa ennen kaikkea toimivuutta. Valoisuus, puhtaus, yksinkertaisuus ja helppohoitoisuus asetettiin “tarkoituksettomien” koristetyylien ja “valheellisten” ornamenttien edelle. Järkeen vetoavien perustelujen edessä unohdettiin kuitenkin ihmisten tunteet. Rikkaat muodot eivät olleet tarkoituksettomia, vaan ne vetosivat tunteisiin. Kaunista rakennusta on helpompi rakastaa kuin asiallista laatikkoa. Ole herkkä kaikelle sille, mikä talossasi on rakastamisen arvoista!
Tyypillisestä 1920-luvun omakotitalosta tulee liian helposti esimerkki 2000-luvun peruskorjauksesta. Ei sellaisella ole mitään historiallista arvoa. Vanhan rakennuksen arvo on sen vanhuudessa, ei silmää miellyttävissä muodoissa, tyylipuhtaudessa tai koristeissa. Ne voidaan minä päivänä tahansa tehdä uudelleen, mutta vanhan katoaminen on korvaamatonta. Satavuotiaan talon - tai ikkunan tai lattian - toimitusaika on pitkä.
Järki ja tunteet mukana talokaupassa
Vanhan talon hankkimisessa ovat tunteet vahvasti mukana. Se on aivan oikein. Jos valitset tunteella ja huomaat saaneesi huonon talon, ei se haittaa. Jokainen joskus erehtyy tunteissaan. Ei se ole vaarallista. Mutta, jos puntaroit järjellä ja talosi onkin huono, olet ollut yksinkertaisesti tyhmä. itsesyytökset käyvät kimppuun. Pitikin olla pöljä!
Kun käytät rakennusalan asiantuntijaa arvioimassa talon kuntoa, pidä hänet omassa lokerossaan. Hänen tulee kertoa, mikä on rakenteiden kunto, mutta hän ei saa tehdä ostopäätöstä suuntaan tai toiseen. Asiantuntija on hyvä renki mutta huono isäntä. “En ostaisi tätä taloa itselleni”, neuvoo rakennusteknikko. “Hyvä, nyt tiedän että se on hyvä minulle” ajattelet sinä. Olet huomannut että arvomaailmasi on täysin erilainen ja talo sopii juuri sinun unelmiisi. Nuo vanhat ikkunat ja kulunut ulkolaudoitus, jotka hän neuvoi kiireesti vaihtamaan, ovatkin ihana viesti menneestä maailmasta.
Vanha ja kulunut on kaunista
Useimmat ihmiset ja varsinkin rakennusalalla toimivat asettavat uuden aina ja kaikkialla vanhan yläpuolelle. Korjaamisessa on kyse vain siitä, miten suuriin muutoksiin tilaajalla on varaa. Korjaus on sitä parempi mitä vähemmän vanhaa jää näkyviin. Jos olet tätä mieltä - eikä se ole mikään synti - älä osta vanhaa taloa! Jätä vanhat niille, jotka tosissaan arvostavat aikaa, joille kulunut peiliovi ja kupruileva ikkunalasi ovat aarteita. Jos sinua vanhassa talossa miellyttää sen tyyli ja muoto mutta ei aito materiaali, pieni ajan tuoma vinous ja kuluneisuus, rakenna mieluummin uusi vanhanmuotoinen talo, äläkä tuhoa todellista vanhaa.
Korjauksen tragedia on usein kuitenkin siinä, että vanhan talon saa perintönä ihminen, joka ei voi ajatellakaan muuttamista muualle lapsuutensa asuinympäristöstä. Sen sijaan hänen kyntensä suorastaan syyhyävät päästä poistamaan kaikki entisestä kertovat kulumat ja ummehtuneet nurkat, pölyttää vanha koti huippumoderniksi. Ja taas häviää jotain sellaista, jota moni on etsimällä etsinyt.
Edellä olen puolustanut talon aitoja, menneestä kertovia rakennusosia. Valitettavasti karu totuus on nykyisin se, että lähes aina joudutaan korjaamaan parin vuosikymmenen takaisia remontteja. Alkuperäisinä ja koskemattomina säilyneet rintamamiestalot ovat enää syrjäseutujen harvinaista herkkua, maataloista puhumattakaan.
Säästäväinen lykkää työt myöhempään
Uskallan sanoa, että lisäeristäminen tai ikkunoiden uusiminen ei ole koskaan taloudellisesti kannattavaa. Luovu kuvitelmasta, että korjaaminen säästää rahaa. Rahan korkoakaan et saa takaisin. Sen sijaan asumismukavuuden parantamiseen tai vaurioiden korjaamiseen voi liittyä eristyksen lisäämistä. Jos makuuhuoneessa seinät tuntuvat kylmiltä, voidaan tilanne korjata taloudellisesti eristämällä makuuhuone - ei koko taloa. Jos ulkolaudoitus uusitaan, kannattaa sen alle asentaa hieman eristettäkin. Jos uusit ikkunat - vaikka palautat muutetut isot ruudut entiseen viihtyisään pieneen jakoonsa - voit hyvin teettää kolmilasiset.
Mitä vähemmän teet, sitä halvemmalla selviät. Tämä on korjaamisen perussääntö. Puntaroi siis tarkasti, mitä haluat välttämättä muuttaa – vaikka vain mielialasi parantamiseksi. Mieti mitä voit hyvin lykätä myöhemmin tuumattavaksi. Käy lopuksi läpi näiden niin sanottujen välttämättömien korjausten lista ja tutki mitä voisit kuitenkin vetää punakynällä yli. Hyvin tärkeää on pyrkiä venyttämään korjaukset useille vuosille. Kerralla suuri laina ja kerralla kaikki kuntoon käy paljon raskaammaksi kuin töiden teettäminen askel askeleelta sitä tahtia kuin varat sallivat. Ellei rakennus ole rappeutunut autiotalo, ei siinä ole mitään todella pakottavaa korjattavaa. Virheelliset edelliset korjaukset ovat eri juttu. Silloin voi koko tupa olla katoamassa sienten ravinnoksi.
Ilmastointi tuo ongelmia
Pieniä kunnostuksia ja kuluneen uusimista saa tehdä ilman muodollisuuksia, mutta suurempiin hankkeisiin, kuten huonetilamuutoksiin, täytyy hankkia viranomaisten lupa. Tällöin saattaa käydä niin, että suppeaksi rajattu parannus ei kelpaa, vaan koko rakennuksen vaaditaan täyttävän nykyiset tiukat määräykset. Näin ainakin silloin, kun kyseessä on kaiken kattava peruskorjaus. Rakentamismääräykset suuntaavat kehitystä termospullotaloihin ja koneasumiseen. Ilmastointitekniikan tuottajat vaativat, että terveellisen sisäilman on aina oltava suodatettua, kierrätettyä, tasalaatuistettua, esilämmitettyä. Siis koneita on pakko käyttää, ja koneet eivät toimi kunnolla ellei vapaata ilmanvaihtoa poisteta. Koneet ja kanavat tietysti nostavat muutenkin kalliita rakennuskustannuksia. Koneita täytyy huoltaa ja uusia säännöllisesti, mikä lisää asukkaan rahan menoa. Ilmastoinnin ongelmista ei sitten myöskään kärsitä enää vain työpaikoilla vaan kodeissakin.
Talotekniikkaa on vaikea piilottaa
Vanhan talon korjauksen suurin ongelma alkaa olla nykyaikaisen koneellisen ilmanvaihdon ja massiivisten sähköasennusten sullominen rakennukseen mahdollisimman huomaamattomasti. Aikaisemmin olen suositellut sähköjohtojen pinta-asennusta, mutta jos paksuja muovijohtoja tarvitaan mattomaisina kenttinä, ei niitä katsele susikaan. On siis pakko rakennella koteloita ja kottaraisia. Nykyajan valaistussuunnittelijat pyrkivät ennen kaikkea maksimoimaan valotehon. Joka nurkan pitäisi olla kirkkaasti valaistu ja halogeenirivit asennetaan pitkin kattoja. Leikkaussalimainen valotulva ei ole kovinkaan kodikas, mutta täytyyhän valaisimia myydä ja sähköä kuluttaa.
Kattoon avatut ilmaventtiilit saavat kodin näyttämään laitokselta. Uudisrakentamisessa ne voidaan sijoittaa harkitusti tai piilottaa jo suunnitteluvaiheessa, mutta ehjässä sileäkattoisessa huoneessa ei sellaiseen ole mahdollisuutta. Ilmanvaihdon matala hurina ja epämääräinen ilmavirta ovat pysyvyydessään aivan toisella tavalla rasittavia kuin ohiajavat autot tai ulkona puhaltavan myrskyn tuntuminen sisällä vetona.
Luonnollista painovoimaista ilmanvaihtoa ei ole suoranaisesti kielletty uusissakaan määräyksissä, mutta vaatimusten täyttäminen on koneellisen järjestelmän avulla paljon helpompaa. Eikö kuitenkin pitäisi rakentaa ja korjata asuntoja ihmisiä eikä määräyksiä varten?
Kirjoitus perustuu Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisussa "Oma koti- omakotiasuminen Suomessa" 2005 ilmestyneeseen artikkeliin.