Etusivu » Hoito ja korjaaminen » Artikkelit » Miten vanhat ikkunat voi kunnostaa itse?
Miten vanhat ikkunat voi kunnostaa itse?
Kesäpaikkamme on rakennettu 1900-luvun alussa. Talossa on alkuperäiset ikkunat, jotka ovat kunnostuksen tarpeessa. Haluaisimme korjata ikkunat itse. Onko se vaikeaa ja mitä meidän pitäisi ottaa huomioon? Miten saamme vanhat ikkunalasit säilymään ehjinä korjauksen ajan?
Mukavaa, että ymmärrätte vanhojen ikkunoittenne arvon ja haluatte kunnostaa ne. Aikanaan ikkunoita pidettiin rakennusten arvokkaimpina rakennusosina. Ne valmistettiin huolellisesti käsityönä parhaista materiaaleista ja niitä pyrittiin hoitamaan hyvin.
Kunnostus hoituu useimmiten itse tehden
Suuri osa ikkunoiden kunnostuksesta sujuu mainiosti omatoimisestikin. Toki työn vaativuus riippuu paljon ikkunoiden kunnosta ja vaurioiden laadusta. Pienet pintakorjaukset sekä maalaus- ja kittaustyöt hoituvat omatoimikorjaajaltakin. Usein riittää vain maalipinnan rapsutus ja päällemaalaus. Laajat puuosien korjaukset sen sijaan vaativat jo enemmän taitoa ja työvälineitä, joten ne on hyvä jättää ammattilaisen tehtäväksi. Asiantuntevia tekijöitä voi kysyä lähimmästä maakuntamuseosta tai korjausrakentamiskeskuksesta.
Ennen työhön ryhtymistä kannattaa joka tapauksessa hankkia Museoviraston korjauskortti nro 8 ”Ikkunoiden korjaus”, josta löytyy paljon tietoa ja yksityiskohtaisia ohjeita aiheesta. Monissa korjausrakentamiskeskuksissa järjestetään ikkunankunnostuskursseja, joissa mukaan otettu oma ikkuna korjataan asiantuntijan ohjauksessa.
Ensin tutkitaan
Korjaushanke on hyvä aloittaa tutkimalla ikkunoiden kunto yksitellen. Kustakin ikkunasta voi piirtää yksinkertaisen kaaviokuvan, johon merkitään mahdolliset lahovauriot sekä maalipintojen, kittauksen ja heloituksen kunto. Myös maalityypin tunnistaminen on tärkeää pohjatietoa. Huono ulkonäkö voi antaa väärän kuvan ikkunoiden todellisesta kunnosta. Puuosat kannattaa tutkia piikillä tai puukolla kokeilemalla, sillä hilseilevän tai tummenneen maalipinnan ja lohkeilleen kittauksen alta voi löytyä aivan kovaa puuta. Eri ilmansuuntiin avautuvien ikkunoiden kunto ja korjaustarpeet voivat vaihdella suuresti, joten korjaushankkeen laajuus selviää vasta kuntoarvion myötä.
Perusteellisempi korjaus on yleensä paikallaan huonokuntoisimpien ikkunoiden lisäksi niissä, joita avataan usein. Kaikkia ikkunoita ei kuitenkaan tarvitse korjata samanaikaisesti, vaan remonttia voi venyttää jopa usealle vuodelle.
Kittausta ja öljymaalia
Kohtuullisessa kunnossa oleville ikkunoille riittää usein pelkkä paikkakittaus ja ylläpitomaalaus. Jos kittauksen kunnon tarkistaa säännöllisesti, on pienet vauriot helppoa korjata saman tien. Tällöin irtonaiset kitinpalat poistetaan ja uutta, hyvälaatuista pellavaöljykittiä lisätään paikkaamalla vanhan päälle.
Pienet puupinnan halkeamat voidaan korjata hiomalla ja kittaamalla, suurempiin koloihin liimataan sopivankokoiseksi muotoiltu paikkapala. Pintakäsittelyn tarkoituksena on suojata puuosia ja pitää ne kuivina. Pellavaöljymaalin saa pysymään hapertuneessakin puussa, kun se ohennetaan vernissalla ja sopivalla liuottimella ja maalataan monta ohutta kerrosta. Ikkunanpuitteen ulkosivuja ja alareunaa ei yleensä ole maalattu, koska puun on hyvä päästä kuivumaan jotain kautta.
On oikeastaan makuasia, kuinka perusteellisesti ikkunansa haluaa kunnostaa. Helpoimmalla ja halvimmalla selviää kun hyväksyy pienet kolhut ja maalipinnan epätasaisuudet. Ikkunoitahan katsotaan ulkopuolelta tavallisesti melko kaukaa.
Puuosien korjaus
Pahimmat lahovauriot löytyvät yleensä ikkunapuitteiden alaosasta. Tärkeintä on korjata ensin lahon aiheuttaja. Syynä voi olla vaikkapa rikkinäinen räystäskouru, joka valuttaa vettä pitkin julkisivua tai lohkeillut kittaus, joka päästää kosteutta puitteen sisään.
Puuosien korjausta varten ikkunat nostetaan pois paikoiltaan ja numeroidaan. Ennen kuin puitteet voidaan avata liitoksistaan, täytyy kittaus ja lasit irrottaa. Työ vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, jotta lasit säilyisivät ehjinä. Kauttaaltaan lohkeileva kitti voidaan irrottaa puukon tai taltan avulla rapsuttamalla. Kiinteä vanha kitti täytyy pehmentää ensin maalinpoistoaineella, infrapunalämmittimellä tai ns kittilampulla. Maalinpoistoaine vaikuttaa tehokkaammin, jos sen annetaan hautua jonkin aikaa vaikkapa muovilla peitettynä. Pehmentynyt kitti voidaan raaputtaa irti ohuina kerroksina.
Varovaisuudesta huolimatta lasit rikkoutuvat herkästi. Särkyneiden ruutujen tilalle kannattaa etsiä vanhoja, alkuperäisen kaltaisia ruutuja vaikkapa purkutaloista tai rakennusosapankeista. Omatoimisen työn tueksi löytyy yllä mainitusta Museoviraston ”Ikkunoiden korjaus” -kortista tarkkoja ohjeita kunnostuksen kaikista työvaiheista.
Vastaus Museoviraston rakennushistorian osastolta.