Etusivu » Hoito ja korjaaminen » Artikkelit » Vahvat värit kunniaan
Vahvat värit kunniaan
Anu Laurila ja Kaija Kiiveri-Hakkarainen, Museovirasto
rakennushistoriallinen selvitys sekä väri- ja materiaalitutkimus. Rakennushistoriallisen selvityksen avulla pyritään ymmärtämään rakennuksessa tapahtuneet muutokset, niiden syyt ja seuraukset, sekä arvioimaan mikä nykyisessä asussa edustaa mitäkin aikakautta. Väritutkimuksella selvitetään puolestaan millaisia värityksiä rakennuksessa on aiemmin ollut, montako maalauskertaa eri pinnat ovat läpikäyneet ja kuinka värimaailma on muuttunut. Samalla pyritään selvittämään käytetyt maalityypit. Useinkaan se väritys, jonka nyt vanhan rakennuksen pinnassa näemme, ei ole alkuperäinen tai edes sinne päin. Hyvin usein suuntaus on ollut värien vaaleneminen ja sävyerojen tasoittuminen tultaessa kohti nykypäivää.
Punamultaa ja oljenkeltaista
Kullakin aikakaudella on sille ominainen väriskaalansa. Värien käyttäminen julkisivuissa on levinnyt julkisen rakentamisen antamin esimerkein. Barokin aikana pappiloita ja raatihuoneita alettiin maalata punamullalla. Vaalean keltaisella haettiin uusklassismin aikana illuusiota hiekkakivirakennuksista, tosin punamulta rakennuksen ulkovärinä oli edelleen suosituin. Empiren aikana suosittiin sisätiloissa värisarjoja, ulkovärit monipuolistuivat kattamaan vaalean oljenkeltaisen lisäksi vaalean sinisen ja vaalean harmaan. Tämä koski kuitenkin vain kaupunkien keskustojen rakentamista, tavalliset asuinrakennukset olivat edelleen joko maalaamattomia tai punaisia. Kertaustyylien aikaan 1800-luvun lopulla väriskaala tummeni ja rikastui, ruskean eri sävyt olivat paljon käytössä, samoin puu- ja kivijäljitelmät. Funktionalismi ei puolestaan ollutkaan niin mustavalkoinen kuin yleisesti uskotaan, vaan silloin käytettiin tehosteina muun muassa vahvaa punaista, turkoosia ja maalauksen kiiltoaste-eroja.
Monesti käy niin, että restaurointihankkeeseen lähdetään innolla. Aluksi päätetään, että nyt selvitetään, millainen tämä rakennus on alun perin ollut ja palautetaan sen entinen loisto myös värien osalta. Paniikki iskee konservaattorin rapsutettua väriportaat esille ja rakennuksen vanhat, vahvat tai tummat värit selviävät. Emmehän me noin tummaa tai vahvaa väriä halua! Tässä vaiheessa aletaan pohtia, kuinka paljon värejä voisi vaalentaa, jotta ne sopisivat nykyihmisen makuun ja mieltymyksiin. Samalla usein vaihdetaan löytyneiden värien sävyjä esim. ”likaisen ruskeasta” juuri nyt muodissa olevaan ”maitokahvin” sävyyn tai ”liian kylmästä” vihreästä vähän heleämpään sävyyn. Tai sitten käytetään sitä samaa keltaista, millä naapurustossa on maalattu monia muitakin vanhoja rakennuksia.
Rohkeutta värien käyttöön
Mihin katosi alkuperäinen tavoite saattaa rakennus arvoiseensa asuun? Asuun, jossa aidot värisävyt ovat olennainen osa julkisivun jäsentelyä tai sisätilojen tunnelmaa. Olemmeko me nykyihmiset liian arkoja värien käyttäjiä? Emmekö kestä vahvoja tai tummia värejä, jotka antavat elämyksiä ja luovat tunnelmia, korostavat yksityiskohtia tai jättävät toisarvoiset piirteet varjoonsa? Mitä me väreissä oikein pelkäämme?
Suurin osa nykyrakentamisesta on vaaleaa, niin sisältä kuin ulkoakin. Tämä on ristiriitaista aikana, jolloin maalitehtaiden värikartat valikoimineen ovat valtavia, sisältäen jokaisesta väristä kymmenittäin eri sävyjä.
Ennen oli vain muutamia pigmenttejä, joilla maalit sävytettiin, tuloksena oli kuitenkin sointuva ja monipuolinen värimaailma. Jotkut sävyt olivat värin raaka-aineesta johtuen niin kalliita, että niitä käytettiin vain pieninä annoksina. Myös varallisuutta osoitettiin juuri näiden kalliiden sävyjen tuhlailevalla käytöllä.
Väreillä korostetaan tai häivytetään arkkitehtuurissa rakennusosia, väreillä luodaan tunnelmaa ja värien keskinäinen vuorovaikutus on yleensä hyvin tietoista ja harkittua. Nykyään päätös olla käyttämättä tummia tai vahvoja värejä perustuu usein valkoiselle paperille liimattujen pienten värimallien katseluun. Tällöin vain harva osaa kuvitella värien vaikutusta itse rakennukseen. Värit tyrmätään liian tummina tai vahvoina. Värit ovat kuitenkin tärkeä osa rakennuksen ja rakennettujen ympäristöjen kokonaisuutta. Vahvojen tai tummien sävyjen palautus saisi varmasti useassa kohteessa yleisen hyväksynnän, kun se vain uskallettaisiin tehdä.
Jos rakennus korjataan restauroiden, tulee lopputuloksen perustua tietoon, ei makukysymyksiin tai mieltymyksiin. Restaurointityö edellyttää, että ennen kuin edes suunnittelu alkaa, on selvitetty rakennuksen menneisyys ja vaiheet eri aikojen värityksineen. Tällöin voidaan suunnitella tietoon nojautuen ja tehdä tietoisia valintoja myös värien suhteen. Restaurointikohteessa värit eivät ole makuasia!