Etusivu » Hoito ja korjaaminen » Artikkelit » Omakotitalon hienovarainen energiakorjaaminen
Omakotitalon hienovarainen energiakorjaaminen
Minna Lukander
Vanhan rakennuksen energiakorjaamisessa on otettava huomioon rakennuksen historialliset ja arkkitehtoniset ominaispiirteet ja rakennusfysikaalinen toiminta. Korjaaminen toteutetaan näitä ominaisuuksia tärvelemättä, eikä siksi ole tarkoituksenmukaista pyrkiä uudisrakentamiseen verrattaviin ratkaisuihin. Esimerkiksi energiatehokkuutta voidaan parantaa pienin keinoin ja edullisesti. Olemassa olevien rakenteiden ja rakennusosien tiiveyden parantamisella saavutetaan jo paljon asumismukavuutta ja energiansäästöä.
Energiankulutuksen vähentämiseksi etenkin kiinteistöissä, joita ei ole liitetty kaukolämpöön, on hyödyllistä arvioida energianlähdettä ja mahdollista siirtymistä uusiutuvan energian, esimerkiksi maalämmön, käyttöön. Mutta lämmitysenergiaa voidaan säästää huomattavasti myös olemassa olevan lämmitysjärjestelmän säätämisellä ja täydentävillä lämmitystavoilla, kuten ilmalämpöpumpuilla ja varaavilla puu-uuneilla.
Rakenteen lämpövuodot ja tiiveys
Lämmöneristyksen toimivuuden edellytyksenä on rakenteiden ilmatiiveys. Huokoinen lämmöneriste, kuten kivivilla, ei toimi kunnolla, jos sen molemmin puolin ei ole ilmatiivistä kerrosta. Toisaalta rakenteiden on oltava riittävästi tuulettuvia, jotta vältetään kosteusongelmat.
Lämpö siirtyy rakennuksen vaipassa johtumalla rakenteiden läpi sekä kulkeutumalla ilmavirran mukana rakenteissa olevia rakoja ja ilmaonteloita pitkin. Vanhoissa rakenteissa voi olla paikkoja, joissa kylmä ilma pääsee virtaamaan rakenteen sisään jäähdyttäen sitä laajalta alalta.
Tavallisimmat vuotokohdat ovat rakenteiden liittymäkohdissa, kuten ikkunalistojen takana, lattian rajassa ja katonnurkissa. Vuotokohdat voidaan paikallistaa lämpökuvauksella. Rakenteiden pintalämpötiloja voidaan mitata pinta-anturilla varustetulla lämpömittarilla. Vanhoja konsteja on paljastaa ilmavuotokohdat savulla tai kynttilän liekillä.
Rakenteet korjataan parantamalla rakenteen tiiveyttä ja mahdollisesti eristystä. Lisäeristämistä voidaan helpoiten tehdä sellaisiin rakennusosiin, joissa se ei aiheuta ulkonäköhaittaa, kuten lattian reuna-alueille tai tuulettuvaan yläpohjaan. Jos lattia jostain muusta syystä on kokonaan avattava, lisätään uutta eristettä suoraan vanhojen päälle koko lattian alalta. Samalla lattia tiivistetään esimerkiksi vuorauspaperilla.
Lämmöneristys
Taloon, jossa on kylmä ullakko, voidaan lisätä ullakon ”lattiaan” eristettä vanhan eristeen päälle. Lisäeriste lisätään helpoimmin puhaltamalla.
Lisälämmöneristykseen, joka muuttaa rakennuksen ilmettä, on syytä suhtautua kriittisesti.
Rakennuksen ulkoseinien lisälämmöneristäminen ulkopuolelta johtaa siihen, että ikkunat jäävät syvennykseen. Seinän paksuuntuessa muuttuvat myös sokkeli- ja räystäsliittymät. Rakennuksen ulkopuolen lisälämmöneristäminen on lisäksi kallis ja työläs toimenpide.
Ulkopuolinen lisäeristäminen ei ole mahdollista silloin, kun julkisivu halutaan säilyttää, joten se ei yleensä tule kyseeseen kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa rakennuksessa. Myös eristeen lisäämistä ulkoseinän sisäpuolelle kannattaa harkita tarkoin, sillä se voi hävittää sisäpuolen kiinteää sisustusta.
Ulkoverhouksen uusimisen yhteydessä ulkoseinärakenteen tiiveyttä on sen sijaan aina syytä tarkistaa ja parantaa. Tuulensuojapaperi ei lisää seinän paksuutta eikä siten vaikuta ulkonäköön, etenkään rakennuksen nurkissa runsaasti limitetyin ja teipatuin saumoin. Myös huokoinen tuulensuojalevy, insuliitti, lihottaa seinää hyvin vähän.
Lisäeristämistä ja rakenteiden tiivistämistä tehtäessä on tunnettava tarkoin rakennuksen rakenteet ja niiden kosteuskäyttäytyminen, jotta rakenteesta ei tule liian tiivis ja kosteus pääsee kulkautumaan hallitusti rakennuksesta sisältä ulos. Siksi lisälämmöneristämisen suunnittelu on aina ammattitaitoisen rakennesuunnittelijan työtä.
Kun vaippa tiivistetään ilmanpitäväksi, tulee varmistaa riittävä korvausilman sisääntulo ja mahdollisesti lisättävä tuloilmaventtiileitä tai muita tuloilmareittejä.
Osa tiivistämistoimenpiteistä kuuluu rakennuksen normaaliin huoltoon kuten ikkunoiden ja ovien ilmavuotojen tiivistäminen. Markkinoilla olevien tiivistemateriaalien käyttöikä vaihtelee parista vuodesta reiluun kymmeneen vuoteen. Kun tiivistyskyky heikkenee, tiivisteet on uusittava.Vetoisuus
Vaipan ilmavuodot aiheuttavat vetoisuutta. Lisäksi ihminen aistii hyvinkin pieniä lämpötilaeroja. Esimerkiksi parikin astetta huoneilmaa kylmempi lattia tuntuu kylmältä Vetoisuuden poistamisen jälkeen sisälämpötilaa voidaan laskea muutama aste viihtyvyyden kärsimättä.
Vetoisuutta aiheuttavat suoranaisten ilmavuotojen lisäksi ympäristöään kylmemmät pinnat kuten ikkunat. Täysin tiiviinkin lasiruudun ääressä tuntuu pakkasella epämiellyttävää vetoa. Veto ei tässä tapauksessa ole ilman liikettä vaan suuresta viileästä pinnasta hohkaavaa kylmää. Verhot toimivat hyvänä apuna; kun verhojen alareuna on patterin yläpuolella, verhot pienentävät ikkunan lämpöhäviötä. Moniruutuisten ikkunoiden jakopuitteet vähentävät ikkunaa jäähdyttävää ilmankiertoa, samoin toimii ikkunoiden väliin asennettu sälekaihdin.
Vedon tunnetta voidaan vähentää myös kalusteiden sijoittelulla. Esimerkiksi työpiste kannattaa sijoittaa siten, ettei ikkuna ole suoraan niskan ja nilkkojen takana.
Lämmitysjärjestelmien säätö
Lämmitykseen tarvittavaa energiaa voidaan säästää lämmitystä säätämällä. Talon lämmitystarve vaihtelee ulkolämpötilan ja talon sisällä tuotettavan lämpökuorman mukaan ja lämpö säätyy termostaattien avulla. Lämmitysenergian määrää voi vähentää ohjelmoitavalla termostaatilla siten, että yöllä tai pois kotoa oltaessa lämpötila on alhaisempi ja herätessä tai kotiin palatessa jälleen sopivan korkea. Hyvä tapa säästää lämmityksessä on myös pitää alhaisempaa lämpötilaa huoneissa, joissa oleskellaan vain harvoin. Tällöin väliovet tilojen välillä on pidettävä kiinni.
Erilaisilla säätöjärjestelmillä voidaan myös ajoittaa energian käyttö edullisempaan ajankohtaan eli esimerkiksi varastoimalla lämpö halvemman yösähkön aikana lämminvesivaraajaan tai lattialämmityskaapeleihin. Lisäksi on hyvä tarkistaa, ettei lämminvesi ole liian kuumaa. Lämminvesisäiliön termostaattia ei tarvitse säätää kuumemmalle kuin +60 °C. Sama lämpötila sopii myös keskuslämmitysboilerille. Kuumavesitankki ja keskuslämmitysputket on suositeltava suojata lämpöeristeellä. Pattereiden takaa seinän läpi ulos pyrkivän lämmön voi heijastaa takaisin huonetilaan asentamalla patterin taakse alumiinifolion tai ohuen teräslevyn.
Lämmitystarve on tottumiskysymys. Viimeisen sadan vuoden aikana olemme tottuneet jatkuvasti nostatamaan asuinhuoneiden lämpötilaa. Kuitenkin jo yhden asteen sisälämpötilan alentamisella voi säästää energialaskua 5-10 % ja pienentää hiilidioksidipäästöjä jopa 300 kg taloutta kohden vuodessa.
Täydentävät lämmitystavat
Talon koko lämmöntarpeen kattaminen täydentävillä lämmitysjärjestelmillä on hankalaa tai mahdotonta, mutta niillä voidaan merkittävästi pienentää ostettavan energian määrää. Täydentäviä lämmitysjärjestelmiä ovat tulisijat, aurinkolämpö ja ilmalämpöpumput.
Nykyisin erittäin suosittu ilmalämpöpumppu soveltuu parhaiten taloihin, joissa on suora sähkölämmitys ja joissa tilarakenne suosii pumpun edellyttämää ilmavirtausta. Hyvälaatuisen ja oikein asennetun lämpöpumpun käytöllä voidaan vähentää suoran sähkölämmityksen kustannuksia noin kolmanneksella.
Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö asennetaan talon ulkoseinään ja siksi eri kuntien rakennusvalvontaviranomaiset ovat ohjeistaneet sen asentamista. Yleensä asentamiseen ei tarvita rakennuslupaa kun noudatetaan viranomaisen ohjeistusta. Suojelluissa kohteissa tulee kuitenkin aina ennen laitteen asentamista olla yhteydessä rakennusvalvontavirastoon.
Pääsääntönä kunnissa on, että omakoti-, pari- ja rivitalon julkisivuun voi sijoittaa ilmalämpöpumpun ulkoyksikön siten, että se ei näy kadulle. Lisäksi yksikön asentamisessa on huomioitava mm. kondenssiveden poisto hallitusti sekä se, että laitteen ympäristöön aiheuttama keskiäänitaso on sallituissa rajoissa. Ilmalämpöpumpun ja jäähdytyslaitteen ulkoyksikön asentamiseen tulee aina olla kiinteistön omistajan tai haltijan lupa.
Hyvät ilmalämpöpumput kestävät noin 15 - 20 vuotta, huonot vain muutaman vuoden.
Aurinkopaneeleja on kahdenlaisia: aurinkokennoilla auringon säteily muutetaan sähköksi, aurinkokeräimillä lämmöksi. Asuinrakennuksissa kannattavaa on käyttöveden lämmittäminen aurinkokeräimellä. Sähkön tuottaminen lienee käyttökelpoisinta silloin kun sähköä ei ole muulla tavoin saatavissa, esimerkiksi kesämökeillä.
Aurinkopaneelit asennetaan usein vesikatolle tai julkisivuun, mikä on rakennuksen ulkoasua muuttava toimenpide. Eri kunnissa aurinkopaneelien asentamiseen tarvittava rakennusluvapa ohjeistetaan eri tavoin. Asiasta tulisi olla Yhteydessä rakennusvalvontaviranomaiseen.Linkit
Museoviraston korjauskortisto opastaa korjaamaan ja kunnostamaan vanhaa rakennusta oikein ja taloudellisesti. 24 luku-muodossa olevaa PDF-korjauskorttia.
http://www.nba.fi/fi/korjauskortit
[Museovirasto]