Etusivu » Hoito ja korjaaminen » Artikkelit » Kellari käyttöön
Kellari käyttöön ja painovoimainen ilmanvaihto kuntoon
Maire Heikkinen, Museovirasto
Vuonna 1983 rintamamiestalon kellari muutettiin lämpimäksi tilaksi ja samalla parannettiin talon painovoimaista ilmanvaihtoa. Vuonna 1949 rakennetun talon korjaustöistä on yli kaksikymmentä vuotta. Miten korjaukset onnistuivat?
Rakennuksessa on huoneenkorkuinen betonisokkeli, ja ennen korjausta kellarin lattia oli maapohjainen ja betoniseinät viimeistelemättömiä. Lattialla seisoi ajoittain vesilammikko ja lattiasientäkin oli kehittynyt niihin kohtiin, missä puu oli päässyt kastumaan. Salaojia rakennuksessa ei ollut tai ne eivät toimineet. Rakennus sijaitsee loivassa rinteessä, ja maaperä on kuivaa moreenia.
Ennen toimenpiteitä talossa asuttiin vuosi, jona aikana rakenteita, kosteuksia ja lämpötiloja tarkkailtiin erilaisin mittauksin ja aistinvaraisesti. Kellaritilojen radonkaasu mitattiin talven aikana, samoin painovoimaisen ilmanvaihdon ilmamäärät sekä hiilidioksidipitoisuudet talon eri kerroksissa.
Radonmittauksia tekee STUK Säteilyturvakeskus. Hiilidioksidin mittaukseen kannattaa vuokrata itselle mittari, koska pitoisuuksia on hyvä kartoittaa useampana päivänä eri tilanteissa, erilaisilla henkilömäärillä, aamulla, illalla, tuulella, tyynellä. Koska kohteessa ei esiintynyt radonia, suunnitelmia kellarin käyttöönotosta voitiin jatkaa. Jos kellarissa olisi todettu olevan radonia, suunnitelmia olisi muutettu.
Poistohormit paransivat ilmanvaihtoa
Talon ilmanvaihto oli painovoimainen myös ennen muutoksia. Yläkerrassa ei ollut poistoventtiiliä ollenkaan, ainoastaan lämmitysuunit, joiden pellit ovat makuuhuoneiden käyttöaikana yleensä kiinni. Kesäisin toimi ikkunatuuletus. Keskikerroksessa oli poistoventtiilit keittiössä ja kylpyhuoneessa ja kellarikerroksessa oli kaksi poistoventtiiliä.
Uusi ilmanvaihtojärjestelmä suunniteltiin toimimaan läpivirtausperiaatteella. Ilma tulee sisään kellarikerroksesta ja virtaa rakennuksen läpi kolmanteen kerrokseen, josta se poistuu toisesta makuuhuoneesta suoraan poistohormiin ja toisesta kylpyhuoneen kautta poistohormiin. Ilman epäpuhtauksien poiston tehokkuus on hyvä, koska ilma ei poistu rakennuksesta ennen kuin se on ehtinyt sitoa itseensä epäpuhtauksia rakennuksen kaikista osista. Ihmisistä johtuvien epäpuhtauksien poisto toimii yhtä tehokkaasti päivällä, kun asukkaat oleskelevat yleensä keskikerroksesta ja yöllä, jolloin samat ihmiset ovat makuuhuoneissa. Uudella läpivirtausjärjestelmällä poistui entisen järjestelmän pahin ongelma eli makuuhuoneiden tunkkaisuus aamuyöllä.
Raitis ilma tulee nyt sisään kellarista, josta se nousee avoimien ovien kautta ja luonnollisina vuotoina keskikerrokseen ja sieltä edelleen uusien peltikanavien (2X160 mm) kautta yläkerran makuuhuoneisiin. Hormiin asennettiin uudet käsisäätöiset poistoventtiilit. Keski- ja yläkerran välisessä kylmemmässä porraskäytävässä ovet pidetään talvella suljettuina. Kellaritilat tulivat näin osaksi koko rakennuksen ilmanvaihtoa.
Kellarin saunassa ja pesutiloissa ilma kiertää samalla periaatteella kuin koko talossakin, eli ilma otetaan muusta kellaritilasta alhaalta (löylyhuoneen lattianrajasta) ja se poistuu takaisin samaan tilaan ylhäältä (pesuhuoneen oven yläreunaan tehdystä räppänästä). Ilman kiertoa pesutiloissa ylläpitää löylyhuoneen ja muun kellarin välillä vallitseva lämpötilaero, joka pyrkii tasoittumaan ja samalla pitää ilman liikkeellä.
Kun viileämmästä tuleva ilma lämpiää, se poistaa kosteutta saunatiloista. Tämä tasoittaa myös ylempien kerrosten talvella liian kuivaksi pyrkivää ilmankosteutta. Pesuhuoneeseen otetaan raitista ilmaa myös suoraan ulkoa käsin säädettävällä venttiilillä, muualle kellariin ilma otetaan automaattisesti lämpötilan mukaan säätyvällä raitisilmaventtiilillä. Kesäaikana saunatiloja tuuletetaan tarvittaessa suoraan ovesta ulos ja ainakin osa pyykistä kuivataan ulkona.
Koko talon ulkovaippa tiivistettiin mahdollisimman hyvin, mutta ei lisäeristetty kellaria lukuun ottamatta. Tiivistämisessä ei käytetty muoveja vaan paperia. Keittiöön asennettiin liesituuletin ja keskikerroksen vessaan pieni sähkökatkaisijasta säädettävä paikallistuuletin. Ilmanvaihdon toimivuus perustuu rintamamiestalon monikerroksisuuteen, rakennus toimii hormin tavoin.
Kellari eristettiin
Kellarin seiniin asennettiin lisäeristykset ja kosteussulut sekä sisä- että ulkopuolelle. Ulkopuolinen eriste asennettiin ulkonäkösyistä vain maanpinnan alapuolella olevaan osaan muualla, paitsi saunatilojen kohdalla, jossa se ulottuu koko sokkelin korkeudelle. Maan pinnalle tuleva osa on maalattu muun sokkelin väriseksi. Pesuhuoneen seiniin asennettiin neljä kertaa siveltävää kosteussulkuainetta ja läpivientien kohdat teipattiin lisäksi ilmastointiteipillä.
Kellarin saunatiloista johtaa yksi ovi suoraan ulos. Vanha ovi tiivistettiin ja sen pariksi lisättiin uusi tupla-ovi. Talon kaikki ikkunat tiivistettiin karmirakoineen samoin lattian ja katon kulmaukset listojen takaa.
Talon ympärille asennettiin seinäsalaojalevyt sokkelia vasten ja rinteen yläpuolelle ja sivuille uudet salaojat sekä routalevyt lähelle maan pintaa. Näillä toimenpiteillä kellarin kosteus saatiin loppumaan. Kellarin lattiaan valettiin vielä uusi betonipinta kosteuseristyksineen, mikä osaltaan estää mahdollisen alta nousevan kosteuden pääsyä lattiaan. Katolta tulevat sadevedet johdettiin maan sisään upotetuilla umpiputkilla kauemmas rakennuksesta alarinteen suuntaan. Saunatiloihin rakennettiin lattialämmitys, mikä osaltaan kuivattaa rakenteita.
Kokemuksia vuosien jälkeen
Ilmanvaihtoratkaisu on nyt ollut käytössä 23 vuotta ja toiminut hyvin. Sen voi havaita aistinvaraisesti - ilma tuntuu hyvältä. Ennen ja jälkeen korjauksen tehdyt hiilidioksidipitoisuuksien mittaukset varmistavat asian. Ennen korjausta makuuhuoneissa oli 3000 ppm:n pitoisuuksia, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin viranomaisten antama ohjearvo 1500 ppm. Muutostöiden jälkeen pitoisuudet putosivat alle tuhanteen, 600 -700 ppm:n paikkeille, mikä vastaa hyvää sisäilman laatua. Ulkoilman hiilidioksidipitoisuus on 365 ppm.
Kovimmilla pakkasmyrskyillä poistoventtiileitä on pienennetty, muuten tuuletus on ollut päällä kesät talvet, talvella vähän pienemmällä. Kesähelteillä avataan tarvittaessa vaikka kaikkien huoneiden ikkunat. Poistoilmamäärät ovat mitattunakin olleet nykynormien mukaisia, noin 1/2 kertaa tunnissa.
Kellarin ulkoseinien lämpöeristämisen jälkeen betonisia väliseiniä on voitu käyttää yösähkön avulla lämmön varaajana. Rakennuksen energiakulutus on kokonaisuudessaankin ollut alhainen, yösähkön suuri osuus on vielä pienentänyt euromäärää. Asuinkerrosten seinissä on lämpöeristeenä vain 10 cm sahanpurua ja sisäpuolella huokoiset puukuitulevyt.
Pukuhuoneen kattoon ilmaantui 15 vuoden käytön jälkeen mustia homepisteitä. Pukuhuoneen lämmityspatteri oli tällöin pois päältä ja tila oli melko viileä, jolloin saunatiloista tuleva kostea ilma kondensoitui pukuhuoneen kattoon. Asia korjattiin avaamalla patteri ja pesemällä home pois klooripitoisella pesuaineella. Tilanne ei ole uusiutunut.
Käsisäätöiset venttiilit vaativat käyttäjältään tavallista enemmän rakennuksen tarkkailua, ainakin kovimmilla pakkasilla, mutta yleensäkin talvella on hyvä pienentää niitä ja tuulettaa kesällä myös ikkunoista. Kosteusmittarit ovat hyvänä apuna kosteuden seurannassa. Esimerkkitalossa asuinhuoneiden sisäilman kosteus pysyttelee talvella 40 % paikkeilla, kesällä 50–60 % paikkeilla.